eyes of pain

Emme pyytäneet enää päiviä lisää,
Vaan hiljaa kutsuimme Taivaan Isää,
Ota rakkaamme syliisi, taivaaseen kanna,
Hänet hellästi peittele, levätä anna
Niin hiljaa katsoi, oli väsynyt hän
Oli loppuun kulkenut elämän


Siis tää runo ei vois enää paremmin kuvata mun ajatuksia ja mietteitä tästä kaikesta. Onneks olo on jo paljon parempi ja tänää on jopa jo jotkuu asiat hymyilyttäny ja oon pystyny ajattelemaa muitakin asioita paljon :)
Tää vaan tuntuu tosi pahalta, vaikka tää oli ihan odotettavissa koska ukki oli jo pitkään sairastellu. Koska tää on jotenkii niin lopullista, nyt ei vaan enää oo sitä ukkii, joka oli aina mulle niin rakas, ja on edelleen! Mutta pakkohan se on sanoo että ei tossa viime aikoina ukki enää ollu se mun oma ukki, ihan hirveesti muutosta tapahtu. 
   Torstai-iltana ukki siirty ajasta ikuisuuteen ja perjantaina lähettii sit savoo äitin kanssa kattelee että miten mummi jakselee, koska on tää sillekkii tosi rankkaa.. Oli niillä kumminkii ukin kanssa viikkoo vaille 66 vuotta yhteistä aviollista taivalta takana!
Noh, mummi ja kaikki äitin sisarukset sitten keräänty sinne koolle (joita on 7) ja suunnistettiin hautaustoimistoon, ei vitsi se oikeesti tuntu niin pahalle! Valittiin sitten ukille arkku ja hautajaiset järjestettiin. 


Lopuksi viel se rankin osuus, mentiin kattomaan ukkia viimesen kerran kappeliin.. Ukki oli puettu nätisti ja laitettu sitten arkun lepoon. Siinä tilaisuuden aikana sitten kun ukki tuotiin siihen, niin ei siinä muuta tehty kun itketty ja kaikki vähän silitteli ukin kylmää poskea ja jätettiin viimeset hyvästit. Mäkin pääsin vielä viimesen kerran kertomaan ukille kuinka paljon mä sitä rakastan, silleen että ukki on vielä paikalla. 


Nyt mua rupee itkettämää niin paljon että pakko lopettaa.

Oivoi.. Ukki mä rakastan sua aina♥